Luontoterkkari

Luontoterkkari vie terveydenhuollon luontoon. Tavoitteena on edistää terveyttä ja hyvinvointia monimuotoista luontoa hyödyntäen. Luontoterkkari toimii erilaisissa luontoympäristöissä ja tarjoaa luontohyvinvoinnin palveluita yksityishenkilöille, yhdistyksille, yrityksille ja muille organisaatioille. Palvelut räätälöidään asiakkaan toiveiden ja tarpeiden mukaisesti.

Luontoterkkarin toiminta perustuu tutkittuun tietoon psyykkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista sekä luonnon tuottamista hyvinvointivaikutuksista.

Luontoterkkarin toimintaa ohjaavia arvoja ja periaatteita ovat terveys ja hyvinvointi, luonnon hyvinvointi ja kunnioittaminen, yksilöllisyys, tasa-arvo, luotettavuus ja turvallisuus.

Luontoterkkarin tarina

Luontoterkkarin tarina on alkanut jo viime vuosituhannella, Etelä-Savon metsissä ja Saimaalla, Pohjois-Karjalan soilla ja pitkospuilla sekä Rikkaveden rakkailla rannoilla. Lapsuudessani tuntui olevan sanomattakin selvää, että ystäväperheet viettivät aikaa luonnossa ja retkillä. Vanhempani ja heidän vanhat opiskelukaverit pakkasivat autot täyteen meitä lapsia, eväät, yökamppeet ja suuntasivat viikoksi jonnekin mökille Etelä-Lappiin. Keräsimme sangoittain hillaa, hiihdimme Valtavaaran huipulle tai kuljimme polkuja lauleskellen hyttysten syötävinä. Kotona lähiretkeily tuli tutuksi ja retkeilyn alkeet opittiin jo pienenä. Päivät kuluivat läheisessä "kivimetsässä" leikkien, seikkaillen ja majoja rakennellen.

Ukin roolia ja vaikutusta luontoterkkarin syntytarinaan ei voi jättää mainitsematta. Pienenä koululaisena kesälomalla piti yrittää herätä mökillä riittävän ajoissa, jotta ehti ukin mukaan metsään aamukävelylle. Auringonnousun aikaan metsä oli erilainen kuin keskipäivän paahteessa ja ukki hyödynsi kahdenkeskiset hetket opettaen luonnosta. Ukin pitämät lajitunnistustentit oli tärkeää päästä läpi, uusia lajeja tuli lisää vuosi vuodelta enemmän. Ukki opetti luonnon arvon ja kunnioituksen luonnon ihmeitä kohtaan.

Vuoden ovat noista kävelyistä vierineet, arvot ovat säilyneet ja syventyneet. Ymmärrys luonnon merkityksestä on saanut monia uusia vivahteita ja näkökulmia, ja kiitollisuus luonnosta aina vain vahvistunut. Luonnon voisi sanoa olleen hyvä rakas ystäväni lapsuudesta saakka. Vaikka välillä luonnossa ei ole tullut oleskeltua kuin hetkittäin, jatkuu ystävyys aina lämpimänä ja hyväksyvänä pidemmänkin tauon jälkeen. 

Aikuisikään tullessa oma ammatillinen tulevaisuuden näkymä ei ollut aluksi erityisen selkeä. Monia hailakan lämpöisiä ja "ihan hyviä" vaihtoehtoja oli kyllä. Fiksu ratkaisu oli hakeutua terveys- ja hoitoalalle. Sairaanhoitaja tuntui tavallisen turvalliselta ammatilta, jossa tiesin saavani käyttää vahvuuksiani ihmisten kohtaamisessa. Tuolloin jo sisimmässäni tiesin, että jotain muuta, jotain vielä enemmän omaa ja merkityksellisempää on tulossa. 

Työelämän ja perhe-elämän täyttämien vuosien aikana pohdinta siitä, mikä minusta tulee isona, kulki välillä lempeästi, välillä tuskastuneemman tuumailun tuuppimana. Luonto löytyi taas vahvasti vuosien aikana uudelleen. Sen merkitys ihmisyydelle, minuudelle ja mielen hyvinvoinnille oli ajoittain korvaamaton, ja suuntani alkoi siellä selkiytyä. Vanha haaveeni erä- ja luonto-opasopinnoista muistui mieleen ja tuntui erityisen valaisevalta, kun sen keksin. Minusta tulee terveydenhoitaja, joka työskentelee luonnossa, edistäen terveyttä ja hyvinvointia.

Nyt saan olla polullasi mukana, kun kohtaamme ja luonto kohtaa Sinut. Saan olla rinnallakulkijana, oppaanasi ja mukana merkittävissä teoissa ja muutoksissa. Saan viedä sinut luontoon virkistymään, pysähtymään, nauttimaan, oppimaan ja palautumaan.