Miksi luonnossa?

Luonnon hyvinvointivaikutukset aktivoituvat jo muutamissa minuuteissa. Lyhytkin hetki luontoympäristössä vaikuttaa myönteisesti ja toistuvat, säännölliset tai pidemmät luontokontaktit tuovat terveydelle pidempiaikaisia hyötyjä. Luontoon kannattaa hakeutua sekä omatoimisesti että ohjattuna. Ammattilaisen ohjaus auttaa kokemaan luonnon kokonaisvaltaisemmin ja tiedostamaan luonnon hyvät vaikutukset.

Luontoterkkarin toiminta perustuu tutkittuun tietoon psyykkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista sekä luonnon tuottamista hyvinvointivaikutuksista.

Luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutukset

Luonto vaikuttaa positiivisesti terveyteen monin eri tavoin ja eri mekanismien kautta. Muun muassa ihmisen omat yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten hän voi hyötyä luonnosta. Tällaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi ikä, terveydentila ja ihmisen oma luontosuhde. Myös luontokontaktien määrällä ja sillä, kuinka usein luonnossa käydään, on merkitystä terveysvaikutuksiin. (Tyrväinen ym. 2018.) Eri mekanismit voivat vaikuttaa samanaikaisesti, mutta myös eri tavoin erilaisissa ympäristöissä. Osa luonnon hyvinvointivaikutuksista on tahdosta riippumattomia ja aistikokemukset ovat olennaisia. (Drakvik 2024, 7–8.) Luontoympäristöstä saadaan lyhytkestoisia ja pidempiaikaisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia (Salonen 2020, 19).

Luontoympäristöjen terveys- ja hyvinvointihyödyt voidaan jakaa neljään kategoriaan: fyysiseen aktiivisuuteen, psyykkiseen hyvinvointiin, sosiaaliseen vuorovaikutteisuuteen ja immuunipuolustuksen vahvistumiseen (Haveri & Simkin 2023). Fyysisen aktiivisuuden lisäksi fyysisiä etuja luontoympäristöistä ovat etenkin ympäristön puhtaus ja luonnollinen äänimaailma sekä hiljaisuus. Luonnossa ei altistuta samalla tavalla melulle ja ilmansaasteille kuin kaupungissa. Puut myös varjostavat ja viilentävät enemmän kuin rakennettu ympäristö. (Drakvik 2024, 7; Tyrväinen ym. 2024, 10–12.)

Fyysinen hyvinvointi

Luonnossa oleskelu innostaa liikkumaan. Monipuoliset liikkumisen mahdollisuudet erilaisissa luontoympäristöissä mahdollistavat monelle mieluisan tavan pitää fyysisestä kunnostaan huolta. Esimerkiksi kävelyä harrastaa lähes 80 % suomalaisista. Lähiluontoon lähdetään ensisijaisesti fyysisen kunnon ylläpitämisen motivoimana. (Neuvonen ym. 2022, 33, 68.)

Luontoympäristössä liikkuminen tuntuu vähemmän rasittavalta kuin sisätiloissa ja luonnossa liikutaankin helpommin pidempiä matkoja kuin muussa ympäristössä. Vaihtelevassa maastossa kulkeminen parantaa myös tasapainoa, liikkeiden hallintaa ja lihasvoimaa. Lähiluonto ja viherympäristö lisää arkiliikuntakertoja ja edistää terveyttä esikaupunkialueella. (Drakvik ym. 2024, 7–8; Tyrväinen ym. 2018; Kuuluvainen & Sarén 2016, 17.)

Jo muutaman minuutin luonnossa oleilun jälkeen lihasten jännittyneisyys vähenee sekä syke ja verenpaine laskevat (Haveri & Simkin 2023; Kuuluvainen & Sarén 2016, 17). Sen lisäksi, että hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto paranevat, luonnossa liikkuminen ja oleskelu vaikuttaa myönteisesti myös unen laatuun. Kun luonnossa on vietetty yli 20 minuuttia, rentoutuminen ja rauhoittuminen syventyvät. Myös stressiin liittyvät hormonitasot laskevat. Niin ikään elimistön vastustuskyky kasvaa, mikä voi ehkäistä tulehdussairauksien tai allergioiden syntyä. (Kuuluvainen & Sarén 2016, 17.) Viheralueilla näyttäisi olevan yhteys matalampaan kuolleisuuteen (Tyrväinen ym. 2018).

Sosiaalisen hyvinvoinnin ja osallisuuden vahvistuminen

Sosiaalinen vuorovaikutus, osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunne voi mahdollistua yhteisessä tekemisessä luontoympäristössä (Drakvik ym. 2024, 7–8). Erilaiset harrastukset ja elämykset luonnossa tuovat ihmisiä yhteen, ja esimerkiksi sieniretkellä, mustikoita poimiessa, partioleirillä tai revontuliretkellä luontokokemuksesta tulee sosiaalinen, kun mukana on useampia ihmisiä. Myös yksin luonnossa ollessa voi tuntea osallisuutta osana luontoa, muun luonnon ja luontokappaleiden ympäröimänä.

Toiminnan ohella luonnossa voi nousta mieleen kaikenlaisia asioita, myös vaikeita aiheita, ja niitä on helpompi ottaa luontoympäristössä puheeksi. Luontoympäristö helpottaa hankalien tunteiden esiintuomista ja myös niiden sietämistä yhteisöissä. (Luonto ja osallisuus 2024.)

Suomalaiset hakeutuvat usein omatoimisesti luontoympäristöihin. Kuitenkin ohjattu luontokokemus voi vaikuttaa luontokokemuksen kokonaisvaltaisuuteen. Ohjaajan ammattitaitoa voidaan käyttää myös mahdollisten luontoon liittyvien pelkojen tai kielteisten tunteiden käsittelyyn, jolloin luonnon hyvinvointivaikutusten kokeminen mahdollistuu. (Luonto ja osallisuus 2024.) Lisäksi ryhmätoiminnassa muiden kanssa jaetut kokemukset voivat vahvistaa yhteisölli- syyttä ja osallisuuden tunnetta.

Luontolähtöisten toimintojen tulisi perustua osallistujien tarpeisiin ja niitä tulisi kehittää yhdessä osallistujien ja ammattilaisten kesken, osallistujien erityistarpeet huomioiden. Toimintaa voidaan järjestää yhteistyönä yrittäjien ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kesken. (Luonto ja osallisuus 2024.)

Psyykkinen hyvinvointi

Tutkimusnäyttö luonnon merkityksestä mielenterveydelle on vahvaa. Tutkimuksista saatua tietoa tulisi käyttää mielenterveysongelmien hoidossa ja ehkäisyssä. (Tyrväinen ym. 2024, 54.) Luontokontaktit parantavat ja kohentavat mielialaa, vähentävät masennusta ja alentavat stressiä (Drakvik ym. 2024, 7–8; Tyrväinen ym. 2018; Tyrväinen ym. 2024, 54). Luontoympäristössä kortisolin tuotanto vähenee ja parasympaattinen hermosto aktivoituu. Prefrontaalisen aivokuoren toiminta rauhoittuu ja mantelitumakkeen aktiivisuuden on havaittu tutkimuksessa rauhoittuneen metsäkävelyn jälkeen. Myös ahdistuksen oireet ja lasten tarkkaavuushäiriöt lievittyvät (Haveri & Simkin 2023). Jo pelkän metsämaiseman katselun on todettu rentouttavan enemmän kuin rakennetun kaupunkimaiseman katselun (Tyrväinen ym. 2018).

Asuinympäristön vihreys vaikuttaa terveyteen. Mitä vihreämpi ympäristö, sitä pienempi on riski sairastua masennukseen. Luontoympäristöt vaikuttavat positiivisesti mielenterveyteen myös siten, että ne tutkitusti lisäävät liikuntaa ja sosiaalista kanssakäymistä, jotka omalta osaltaan edistävät mielenterveyttä. (Haveri & Simkin 2023.)

Monipuolisessa luonnossa ihminen voi lumoutua, jolloin ihminen elpyy. Tarkkaavuuden elpymisen teorian mukaan elpymistä tapahtuu, kun tahdonalainen tarkkaavuus voi luontoympäristössä hellittää. Luonto on virikkeellinen aistiympäristö kaikille aisteille, mutta toisin kuin nykyteknologian tarjoamat kuormittavat ja stressaavat virikkeet, luontovirikkeet rauhoittavat ja elvyttävät. (Kaplan 1995.)

Kainuunmeren Työterveyshuollon ja Luken yhteistyönä syntyneen palvelupilotin tuloksena saatiin käytännön kautta tutkimustietoa luonnon hyvinvointivaikutuksista potentiaalisena stressin poistajana työterveyshuollossa. Pilottiryhmä koostui 11 vapaaehtoisesta henkilöstä, jotka kokoontuivat kuukauden välein yhteensä kuusi kertaa. Ryhmä kokoontui pienen kaupungin luontoympäristöissä ja tapaamisten teemoja olivat mindfullness-harjoitukset luonnossa, luontomielipaikkojen etsiminen ja niissä oleilu sekä luontoliikunta. Stressiä mitattiin usealla mittarilla, ja vertailukohtana oli päivät, jolloin luontokäyntejä ei ollut. Tulokset olivat lupaavia ja kannustavat tutkimaan lisää ja laajemmin luontomenetelmien hyödyntämistä terveydenhuollon palveluissa. (Lipponen 2022.)

Immuunipuolustuksen vahvistuminen

Altistuminen monipuolisille hyödyllisille mikrobeille vahvistaa immuunipuolustusta (Drakvik ym. 2024, 7–8). Biodiversiteettihypoteesin mukaan mahdollisimman monipuoliselle luontoympäristölle ja monipuolisille mikrobeille altistuminen tekee ihmisen mikrobiomista monipuolisemman (Santaoja 2018, 54; Tyrväinen ym. 2018, 12–13). Mikrobiomi voidaan nähdä ekosysteeminä, joka vaikuttaa ihmisen terveyteen, ja on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ulkoisten mikrobien kanssa. Ravinto, elinympäristö ja elintavat vaikuttavat mikrobiomiin. Ihmisen monipuolinen ja terveyttä edistävä mikrobisto voi ehkäistä haitallisia taudinaiheuttajia. (Aivelo & Lehtimäki 2021.)

Tutkimuksissa immuunipuolustuksen on havaittu vahvistuvan esimerkiksi maatilaympäristön mikrobeille altistuttaessa (Aivelo & Lehtimäki 2021). Immuunipuolustuksen tasapainoon ja mikrobiomiin pystyttiin vaikuttamaan lasten päiväkodin pihalle tuodun metsämateriaalin myötä jo kuukaudessa (Roslund ym. 2021). Nykyään aikaa vietetään pääosin sisätiloissa, jolloin mikrobialtistumisia ei ole riittävän monipuolisesti. Monipuolisille mikrobeille olisi hyvä altistua säännöllisesti, jotta ne vaikuttaisivat positiivisesti elimistön puolustuskykyyn. (Aivelo & Lehtimäki 2021.)

Luontoympäristön ihmiselle edullisten mikrobien lisäksi luonnossa on myös ihmiselle haitallisia mikrobeja ja tartunnanaiheuttajia. Kuitenkin luontokontaktien edut nähdään suurempina kuin haitat. Lisäksi mahdollisia haittoja voidaan välttää niin sanotun kohdennetun hygienian avulla tilanteissa, joissa riskit ovat suurentuneet tai kun tiedetään olosuhteiden olevan edulliset näiden haitallis- ten mikrobien leviämiseen ja taudin tarttumiseen. Esimerkiksi raskaana olevien naisten kannattaa oleilla säännöllisesti luontoympäristössä, mutta huolellisesti pestä kätensä ennen ruokailua. (Aivelo & Lehtimäki 2021).

Luonto tulevaisuuden terveydenhoidossa

Yhteiskuntatasolla luonnon suurimmat terveyshyödyt liittyvät sairauksien ehkäisyyn ja terveyden ylläpitoon. Potentiaalia luonnon hyödyntämisessä terveyspalveluissa on runsaasti. Kansanterveyden edistämisessä metsäympäristöissä on paljon mahdollisuuksia (Tyrväinen ym. 2018). WHO on ehdottanut, että luontoympäristöt voisivat olla keskeisessä asemassa keventämässä tarttumattomien tautien aiheuttamaa kansanterveydellistä taakkaa (Haveri & Simkin, 2023). Tyrväisen ym. (2024, 4) arvion mukaan luontoympäristöstä voitaisiin saada pelkästään masennuksen, 2 tyypin diabeteksen ja astman lääkehoidon osalta vuosittain noin 140–290 miljoonan euron hyöty. Mikäli laskelmissa otetaan huomioon laajemmin luonnon terveyshyödyt ja sairauksien ehkäiseminen, voitaisiin luontoympäristöjen avulla saada terveyspalveluissa vuosittain jopa 2,5 miljardin euron hyöty.

Drakvik ym. (2024) ovat antaneet esityksen lisätoimista, joiden avulla Suomessa voidaan edistää luontoterveyttä. Työryhmä on esittänyt kansallisen luontoterveysohjelman perustamista, joka maksimoisi luonnon tuomat terveyshyödyt ja kustannussäästöt. Tavoitteena olisi saada tuotua luonnon terveyshyödyt ihmisten arkielämään. Sosiaali- ja terveyssektorille on suositeltu, että sairauksien hoidon sijaan keskityttäisiin niiden ehkäisyyn. Kansansairaudet aiheuttavat suuren tautitaakan, josta aiheutuu paljon kustannuksia.

Terveysalalle kohdistetussa esityksessä kehotetaan lisäämään alan ammattilaisten tietoisuutta ja ymmärrystä luonnon vaikutuksista terveyteen, mikä lisäisi potilaille ja asiakkaille annetun neuvonnan määrää ja konkreettisia terveyshyötyjä. Suosituksiin, hoitopolkuihin ja digitaalisiin järjestelmiin tulisi liittää tietoa ja ohjeita luonnon hyödyistä. Omahoidon ohjeita tulisi täydentää luontoympäristön terveyshyödyistä kertovalla tiedolla. Erilaisissa hoivaympäristöissä pitäisi turvata saavutettavat viherympäristöt, mikä mahdollistaisi luontokontaktit. Lisäksi luontoterveydestä tiedottaminen ja neuvonta tulisi liittää osaksi hyvinvointialueiden ja yksityisten terveydenhoitoyritysten toimintaa. Duodecimin Hyvä käytäntö -suosituksiin tulisi kytkeä myös luontoympäristöjen terveyshyödyt. Lisäksi työterveyspalveluja tarjoavien yritysten tulisi käyttää luonnon terveyshyötyjä hyvinvoinnin edistämiseen ja työssä jaksamiseen. (Drakvik ym. 2024, 17–18.)

Suosituksissa tuotiin ilmi, että luontoympäristöjen tulisi olla lähellä ihmistä. Päiväkodeissa, kouluissa ja työelämässä tulisi mahdollistaa luontoympäristölle altistuminen. Lisäksi kaikessa kaavoituksessa ja rakentamisessa tulisi huomioida lähiluonnon, viheralueiden ja monimuotoisuuden säilyttäminen. (Drakvik ym. 2024, 18.)

Lähteet:

Aivelo, T. & Lehtimäki, J. 2021. Luonnon monimuotoisuus edistää kansanterveyttä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 20, 2135–2141. Verkkolehti. Saatavissa: https://www.duodecimlehti.fi/duo16472 [viitattu 1.12.2024].

Drakvik, E., Tyrväinen, L., Halonen, J., Haahtela, T., Haveri, H. & Miettinen, L. 2024. Terveyttä, hyvinvointia ja kustannussäästöjä luonnosta. Tiivistelmä selvityksestä "Luontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys". Sitran työpaperi. PDF-dokumentti. Julkaistu 29.10.2024. Saatavissa: https://www.sitra.fi/julkaisut/terveytta-hyvinvointia-ja-kustannussaastoja-luonnosta/ [viitattu 2.12.2024].

Haveri, H. & Simkin, J. 2023. Luontoympäristöjen mahdollisuudet terveyden edistämisessä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 10, 851–859. Verk- kolehti. Saatavissa: https://www.duodecimlehti.fi/duo17697 [viitattu 2.12.2024].

Kaplan, S. 1995. The restorative benefits of nature: Toward an integrative framework. Journal of Environmental Psychology 3, 169–182. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/0272-4944(95)90001-2 [viitattu 1.1.2025].

Kuuluvainen, V. & Sarén, H. (toim.) 2016. Luonnon hyvinvointivaikutukset - hyödynnä tietoa matkailuliiketoiminnassa. Mikkelin ammattikorkeakoulu. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/116464/URNISBN9789515885500.pdf [viitattu 6.1.2025].

Lipponen, M. 2022. Uutta tutkimusta luonnon hyvinvointihyödyistä – luonto on potentiaalinen stressin vähentäjä työterveyshuollossa. Blogi. Päivitetty 16.5.2022. Saatavissa: https://www.luke.fi/fi/blogit/uutta-tutkimusta-luonnon-hyvinvointihyodyista-luonto-on-potentiaalinen-stressin-vahentaja-tyoterveyshuollossa [viitattu 17.12.2024].

Luonto ja osallisuus. 2024. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. WWW-dokumentti. Päivitetty: 14.11.2024 Saatavissa: https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuuden-edistamisen-mallit/uudista-asiakastyota-luovasti-ja-leikkisasti/luonto-ja-osallisuus [viitattu 7.12.2024].

Neuvonen, M., Lankia, T., Kangas, K., Koivula, J., Nieminen, M., Sepponen, A.-M., Store, R. & Tyrväinen, L. 2022. Luonnon virkistyskäyttö 2020. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 41/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 112 s. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-429-6 [viitattu 29.12.2024].

Roslund, M. I., Puhakka, R., Nurminen, N., Oikarinen, S., Siter, N., Grönroos, M., Cinek, O., Kramná, L., Jumpponen, A., Laitinen, O., Rajaniemi, J., Hyöty, H. & Sinkkonen, A. 2021. Long-term biodiversity intervention shapes health-associated commensal microbiota among urban day-care children. Enviroment International 157. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.envint.2021.106811 [viitattu 16.12.2024].

Salonen, K. 2020. Kokonaisvaltainen luontokokemus hyvinvoinnin tukena. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Väitöskirja. Tampereen yliopiston väitöskirjat 253. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1563-4 [viitattu 7.12.2024].

Santaoja, M. 2018. Allergioista uusia näkökulmia ihmisen ja muun luonnon keskinäisriippuvuuteen. Alue ja ympäristö. 47:2, 53–58. Verkkolehti. Saatavissa: https://aluejaymparisto.journal.fi/article/view/74257/38495?acceptCoo- kies=1 [viitattu 9.12.2024].

Tyrväinen, L., Halonen, J.I., Pasanen, T., Ojala, A., Täubel, M., Kivelä, S., Leskelä, A.-R., Pennanen, P., Manninen, J., Sinkkonen, A., Haahtela, T., Haveri, H., Grotenfelt-Enegren, M., Lankia, T. & Neuvonen, M. 2024. Luontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2024. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 89 s. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-963-5 [viitattu 7.12.2024].

Tyrväinen, L., Lanki, T., Sipilä, R., & Komulainen, J. 2018. Mitä tiedetään metsän terveyshyödyistä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 13, 1397– 1403. Verkkolehti. Saatavissa: https://www.duodecimlehti.fi/duo14421 [viitattu 7.12.2024].