Luonnon ihmeitä ei voi hallita

Luonto on jännittävä ja mielenkiintoinen ilmiö. Tai aikamoinen kasa ilmiöitä. Tänään auringon laskiessa sain puhelun ja kehotuksen katsoa taivaanrantaan auringosta etelänsuuntaan. Siellä oli upea pyrstöpilvi. Hakeuduin pikaisesti paikkaan, jossa oli näkyvyys matalalle horisonttiin. Jes, siellä! Pyrstötähden mallinen väripilvi oli upea näky... joka kesti noin puoli minuuttia. Olin vinkkipuhelun ansiosta oikeaan aikaan tiirailemassa oikeaan suuntaan.

Mietiskelin, että tätähän se on. Hetkiä tulee ja menee. Jos sattuu hyvä tuuri, voi nähdä ja kokea jotain ainutkertaista ja upeaa. Tärkeintä kuitenkin on, että pitää osata katsoa. Pitää katsoa ja nähdä.
Jos ei mene luontoon, oleskele siellä ja anna aikaa pysähtymiselle ja ympäristön tarkkailulle, ei voi nähdä kaikkea hienoa, mitä siellä on nähtävissä. Jos jatkuvasti kiirehtii, ei ehdi nähdä hienoja juttuja ja yksityiskohtia, jotka vilahtavat vauhdissa ohi. En halua yleistää, mutta ehkä nykyään moni on tottunut siihen, että ei tarvitse tylsistyä tai odottaa.

Luontoa ei voi pakottaa tai komentaa. Me ei voida tehdä tilausta ja valita toimitusaikaa luonnon ihmeisiin. Väripilvillä, revontulilla, sateenkaarilla tai hellepäivillä ei ole katkaisijaa, joista ne saadaan päälle ja pois. Eläimet kulkevat miten haluavat ja luonnon kiertokulku niitä ohjaa. Me emme voi käskeä. Syksy tulee joka vuosi, mutta väriloisto skaalautuu luonnon olosuhteiden mukaan, ei ihmisen toiveiden ja odotusten.

Me voimme opetella ymmärtämään luonnon tapahtumia ja ihmeitä. Paljon tietoa ja ymmärrystä onkin. Me ihmiset ollaan osa luontoa, joten vaikutamme toisiimme; luonto meihin ja me luontoon. Ihmisten vaan tulisi ymmärtää, että me emme voi emmekä saa hallita.